Uusi lukukausi, uudet haasteet, uudet ihmiset

Elämme jännittäviä aikoja. Huomenna alkavat ensimmäiset kurssini toisena lukukautena. Ilokseni voin ilmoittaa, että niin ilmoittautuminen, kuin tieto kurssien ajankohdasta ovat tapahtuneet hyvissä ajoin. Kerrankin tuntuu että olen päässyt kunnolla valmistautumaan tulevaan. Ilmoittautuminen ei toki vieläkään ollut kovin helppoa tai selkeää, sillä meille annetut kurssikoodit eivät pitäneet paikkaansa eivätkä kaikkien kurssien nimet olleet sitä mitä niiden piti olla. Meitä ohjannut kansainvälisten asioiden toimiston assistentti ei ollut perillä asiasta joten auttelin vanhana konkarina uusia vaihtareita ja selostin hieman mikä kurssi tarkoitti mitäkin. Oli mukavaa että saattoi olla avuksi. Olisi ollut hyödyllistä jos meillä syyslukukauden alussa olisi ollut esimerkiksi tutoreita auttamassa kaikissa käytännön asioissa. ESN:tutortoiminta alkoi vasta kevätlukukaudella Alpen Adrian yliopistossa, mutta meidän korkeakoulussamme moista toimintaa ei oli kuulunut vieläkään.

Suomalaisista opiskelijoista meitä on enää 2 jäljellä. Vaikka olenkin jättänyt jäähyväiset parhaille ystävilleni täällä, pidän tätä uutta alkua enemmänkin mahdollisuutena kuin menetyksenä. Uusi väki on mukavaa, ja tuntuu että koko käytävämme väestörakenne on muuttunut rajusti. Nyt asuntolassamme on paljon Kroatialaisia ja Ranskalaisia vanhojen konkarien lisäksi. Muutos tuntui aluksi oudolta mutta on toki virkistävää nähdä uusia kasvoja.

Muutama kuva Espanjalaisesta jäähyväisillallisesta.

Jäähyväistekstien kirjoittelua Turkulaisen ystäväni paitaan :)

Ilmottauduin kevään kunniaksi muutamalle Alpen Adrian yliopiston liikunnankurssille, jotka ovat opiskelijahintaisia myös meille Pädakin opiskelijoille. Pohdin myös josko maksaisin 50 euron lukukauden kattavan kuntosalimaksun. Kesäkunto tavoitteeksi täälläkin.

Odotan kovasti sitä että kevät pääsisi oikeasti alkuun. Lunta täällä ei enää ole juuri nimeksikään, mutta lämpötilat vaihtelevat alkuhelmikuun +12:sta muutamaan pakkasasteeseen. Kävin "hiihtolomalla" Suomessa 11.- 19.2. ja oli aika shokki tajuta että maidemme välillä oli n.3o asteen lämpötila ero. Suomen paukkupakkaset olivat pahimmillaan 28-30 astetta. Olen käveleskellyt paljon Wörtherseen rannalla ja odotan innolla toukokuun lämpöä jolloin ehkä päästään jo uimaankin.

Helmikuuko jo?

Joulun aika kiirehti ohitseni, ja jostain kumman syystä myös tammikuu. Pahoittelen kyseistä laiminlyöntiä. Yritän olla ahkerampi ensi lukukaudella, sillä ilokseni(iloksenne?) voin kuitenkin luvata että jatkoa tulee seuraamaan. Olen siis päättänyt jäädä Itävaltaan vielä kevätlukukaudeksi.

Päätökseeni jäädä vaikuttivat ensisijaisesti seuraavat seikat:

1. En varmaankaan saa Jyväskylän kevätlukukaudesta jäljellejäävien kahden kuukauden aikana tehtyä paljoakaan opiskelujeni eteen Suomessa. Eli saan siis kerättyä enemmän opintopisteitä täältä.

2. Minulla ei tule olemaan vastaava mahdollisuutta enää toista kertaa elämässäni.

3. Itävallan kevät houkuttelee ja haluan vielä päästä uimaan Wörtherseessä. :b

Kertoilenpa nyt jotakin tähdellisiä asioita Joulu-Tammikuusta.

Joulunajan pamahtaessa yllättäen päälle, hiljainen Klagenfurt hiljeni entisestään useiden vaihto-opiskelijoiden lähtiessä koteihinsa joulunviettoon. Itse jäin kuitenkin nauttimaan Itävallan joulutunnelmasta. Olin onnekas saadessani veljeni, siskoni ja hyvän ystäväni jouluvieraikseni. Vietimmekin ensin n. viikon Klagenfurtissa sisarusteni kanssa, jonka jälkeen saimme täydennystä joukkoomme ja lähdimme 4 hengen voimin Lubljana -Salzburg tourneelle. 24-28.12.

Alla muutama kuva sateisesta Lubljanasta ja talvisesta Salzburgista

Lubljanan keskustan Joulukuusi

Täytyi pysähtyä eurokaupassa ostamassa sateenvarjot

Salburgin linnoitus Mirabelgartenista kuvattuna

Jäähyväiset ystävälle ja sisaruksille olivat hieman haikeat. Joulun aikana koti-ikävä oli kovin. Uudenvuoden vietin suomalaisporukalla Klagenfurtissa. Puolen yön aikaa väki kerääntyi keskustaan katsomaan ilotulituksia Wiener waltzin ja muun klassisen musiikin soidessa taustalla.

Kävin vihdoin myös laskemassa. Ensin Bad Kleinkirchheimissa hieman ennen uuttavuotta..

..ja myöhemmin Nassfeldissa Tammikuun alkupuolella.

Pilvien hälvetessä huipulta, näki jo vähän laskeakin ja saattoi pysähtyä ihailemaan maisemia.

Molemmille reissuilla käytimme Klagenfurtia tukikohtana ja teimme päivän matkoja ympärillä oleviin laskettelu keskuksiin. Vaihtelevan sään vuoksi teimme myös yhden "turhan" reissun läheiselle Petzen-laskettelukeskukselle, jonka hissit olivat kiinni huipulla käyvän myrskyn vuoksi. Paikallinen sää tuntuu olevan yllättävän vaihtelevaa päivälämpötilat saattavat olla hyvinkin plussan puolella kun illalla taas pakastuu. Laskettelu tällaisessa ilmastossa on mukavaa siksi etteivät sormet tunnu kaiken aikaa tipahtelevan pakkasen vuoksi irti. Lumi on tosin paljon raskaampaa kuin pakkasen pieksemillä tuntureilla.

Joululoma päättyi täällä 10.1. ja ruotuun palattiin enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Elämme yhä talvilukukautta ja Sommersemester alkaakin helmikuun kolmannella viikolla. Yritän kovasti saada kouluhommat purkkiin ensiviikolla, jottei jäisi kovasti hommia lukukausitauolle. Suuresta osasta meille tarjottuja kursseja saa vain yhden opintopisteen, minkä vuoksi olenkin joutunut keräämään niitä aimo määrän. Tuntuu välillä jopa mahdottomalta pysyä aikataulun tasalla, varsinkin, kun PH-online (eli kurssitarjottimemme netissä) ei ole koskaan täydellisen päivittynyt. Ikävöin välillä oman järjestelmämme selkeyttä ja toimivuutta. Opinnoista mielekkäimpiä ovat olleet draaman käyttö englannin opetuksessa, It-kurssi kaikessa lyhykäisyydessäänkin, sekä harjoittelujaksot Volkschulessa Viktringissä. Itse PH:ssa käytävä harjoittelujakso tuntuu olevan hieman huonosti organisoitu, sillä tuntuu siltä, etteivät opettajat ole aivan täysin selvillä siitä mitä harjottelijoilta tulisi vaatia.

Marraskuuta ja paljon muuta

Aika rientää, marraskuu jo lopuillaan ja joulumarkkina kausi alkoi tuossa kuun puolivälissä. Syvimmät anteeksi pyynnöt siitä että kirjoittamisesta on kulunut kauan aikaa. Kuluneella ajallani olen yrittänyt hallita repaleista kouluelämääni, sekä epätoivoisesti taistella jatkuvaa kipeilyä vastaan. Kurssit ovat pyörineet kutakuinkin normaalisti noin kuukauden. Pasmojani tosin sekoittaa hieman täkäläinen kurssi systeemi. Kurssit eivät välttämättä ole aina saman aikaan viikosta joten päällekkäisyyksiä tulee väkisinkin. Toinen ongelma on se että kurssien pituudet ovat hyvin vaihtelevia. Kolmantena kapulana rattaassa onkin se että jotain luokkia jotka pystyn täkäläiselta kurssipalvelimelta paikantamaan ei joko ole tai kurssit pidetäänkin aivan jossain muualla. Tulee ikävä vakaata ja varmaa suomalaista systeemiä jota pienet serverin kaatumisetkaan eivät pahenna.

Olemme tähän mennessä pitäneet nyt kaksi erilaista opetuspäivää joissa olemme lähinnä esitelleet maidemme kulttuuria paikallisille koululaisille. Ensimmäisen pidimme kielten päivänä syyskuussa ja toinen oli lokakuussa Eurooppa päivänä kaksikielisellä ala-asteella (Volkschule St. Jakobs in Rosenthaler). Aloitimme myös ensimmäisen kouluharjoittelujakson Viktringissä sijaitsevalla ala-asteella. Harjoitteluun sisältyy seurantaa, oppilaiden kanssa toimimista luokkatilanteessa sekä omaan kulttuuriin pohjautuvaa opetusta. Yläasteen opetusharjoittelusta saamme enemmän tietoa ensi viikolla.

Näistä kokemuksista rikastuneena olen kuitenkin havainnut selviäväni saksan kielellä mitä mielenkiintoisimmissa tilanteissa. (mm. lääkärissä, apteekissa, kursseilla). Marraskuu onkin sisältänyt paljon sadetta ja elämänhallintaa. Onneksi olen ollut myös monien mielenkiintoisten ihmisten ja hauskojen tapahtumien ympäröimänä. Se tekee vähän vaivaisenakin vietetyn ajan kaiken arvoiseksi. Olen esimerkiksi päässyt reissailemaan kivasti niin Slovenian kuin Italiankin puolella joten kaikki aika on käytetty hienosti hyödyksi.

Alla kuvaa Slovenian ekskursiolla vierailemaltamme lähteeltä. Kirkkaampaa vettä saa hakea eikä se kuulemma jäädy koskaan.

Joulu on alkanut täälläkin näkyä heti kun pyhäinpäivästä oltiin selvitty. Kauppojen perinteisten joulukoristeiden ja lahjatarjousten lisäksi ulkona näkyvät selkeästi itävaltalaiseen ja saksalaiseen perinteeseen kuuluvat joulutorit. Vastaavia olen nähnyt vain Virossa. Omat jouluni olen viettänyt niin visusti Suomessa että Glühwein openingit ja Christkindlmarktit olivat viehättävä yllätys. Alla kuva Klafun Glühwein sesongin avajaisista.

Viimeviikonloppuna kävimme ihastelemassa pääkaupunkia. Wienissä vierailimme Schönbrunnissa ja sen joulumarkkinoilla, kaupungintalon joulumarkkinoilla, söimme vatsamme täyteen Wienerscnitzeliä ja kävimme katsommassa uusimman Harry Potterin.

Alemmassa kuvassa Christkindlmarkt am Rathausplatz

Täällä Klagenfurtissa ei ole mahdollista katsoa uutuus elokuvia alkuperäiskielellä. Kaupungissa sijaitsee vain yksi elokuvateatteri joka esittää alkuperäiskielisiä elokuvia ja tässä teatterissa näytettävät elokuvat tulevat esitykseen viiveellä. Ensi viikonloppuna aiommekin mennä katsomaan Inceptionin, joka siis tuli esitykseen Suomessa viime kesänä. Jos uutuus elokuvat kiinnostavat meidän onkin parasta matkustaa Lubljanaan jossa kaikki elokuvat tulevat originaaleina, tai Graziin jossa esitetään myös alkuperäisnäytöksiä. Alla ryhmäkuvaa paikallisen Volkskino leffateatterin aulasta :)

Siinä vähän tämän hetken tunnelmia. Koitan saada itseni takaisin raitelle tän kirjoittamisen kanssa taas. :)

Arki kolkuttelee ovia

Unohdin mainita, että olen tänne saapumisestani saakka ollut on/off kipeä jo pidemmän aikaa. Välillä kurkkuun sattuu, välillä nenä vuotaa, välillä poskiontelot ovat turvoksisa. No mikäs siinä, yksi saikkupäivä otettu koulusta pois. Pikkuhiljaa muutamat asiat, jotka eivät ole menneet suunnitelmien mukaan plus kipeilyni ovat alkaneet hiertää viihtyvyyttäni ihanaisessa Klafussa.

1. Kurssien netti-ilmoittautumis kenttä ei toimi eli emme saa tietoja kursseistamme

2. Kv -ohjaajalla on liikaa tekemistä kaikenmaailman eurooppapäiviensä kanssa auttaakseen meitä meidän kurssivalintojemme kanssa.

4. Kumma kyllä paikalliset opiskelijat tietävät mille kurssille mennä ja milloin mutta vaihto-opiskelijoille ei ilmoiteta mitään.

5. Kun lopulta pääsemme kurssille opettajat ja oppilaat eivät ota huomioon omaa saksankielentaitoamme. Ei siis hoch deutschia vaan käsittämätöntä Itävaltalais murretta.

3. Asuntolan keittiö on remontissa ja asuntolassa on vain kaksi pesukonetta joiden käyttämiseen tarvitaan Itävaltalainen pankkikortti

4. Asuntolassa käy siivoja kerran kahdessa viikossa mutta aina viikon eri päivinä. Koskaan ei voi tietää ja osata järjestellä paikkoja valmiiksi siivousta varten.

5. Jos satut unohtamaan joitakin tavaroitasi keittiön pöydälle, keittiössä päivittäin käyvä siivoja heittää tavarat kyselemättä roskiin.

6. Asuntolan "haus masteri! sanoi eräälle Italialaiselle tyttöselle " Olen kouluttani koirani kahdessa kuukaudessa, sinun kouluttamiseesi menee kuukausi".. Asenteet kohdallaan.

Ei siitä sitten sen enempää .. blahhhh

Oktoberfest - mahtavuutta

Näitä festejä varten valmisteltiin ja jännitettiin jo kauan ennen varsinaista lähtöpäivää. Lähdin siis kahden muun suomalaistytön kanssa Müncheniin katsastamaan Oktoberfestien 200-vuotis-synttäreitä torstaista lauantaihin 23.-25.9. Perjantai-iltapäivällä matkasimme myös katsastamaan Regensburgin jossa toinen tytöistä oli ollut vaihdossa.

Kun lähtöpäätös oli tehty, syntyi myös ajatus perinteikkäitten Dirndl-mekkojen ostosta. Tilasimme kyseiset koltut internetistä ja odotimme jännityksellä ehtisivätkö tilaukset perille ajoissa ja olisivatko asut sopivia. Matkaliput Müncheniin tilattiin kätevästi internetistä. Ihmettelimme hieman, että maksuvälineenä käytettävää luottokorttia tuli käyttää myös henkilöllisyystodistuksena junassa. Ajattelimme kuitenkin että voisimme maksaa yhdellä kortilla kaksi matkaa ja käytimmekin siis samaista korttia molempien lippujen henkkarikorttina. Olisimmehan junassa kuitenkin yhdessä.

Valitettavasti matkan alku ei mennytkään aivan niin kuin elokuvissa. Molemmat matkaan lähtevät ystäväni saivat mekkonsa ajoissa. Omani jäi jonnekin postin uumeniin. Jännittää yhä tuleeko se postissa viiveellä koskaan ja miten vaikeaa kyseisestä koltusta on saada rahat takaisin. Selvisin pettymyksestä ostamalla C&A liikkeestä sen ainoan istuvan mekon.

Toinen ja hieman vaivalloisempi vastoinkäyminen tapahtui junalla matkalla Müncheniin. Aluksi kaikki tuntui sujuvan täydellisesti. Itävaltalainen konduktööri leimasi liput niitä enempiä tarkastelematta. Alla kuvia matkalla näkemistämme vuorista. Wunderschön!

Olimme siis päässeet vaivattomasti suorittamaan noin 3/4 matkasta, kun pääsimme Saksan puolelle ja saksalainen konduktööri tarkasti lippumme. Hän pyysi nähdä myös luottokortit henkilöllisyyden todistamiseksi. Kortittomuuteni tuotti suurta närkästystä. Ystäväni yritti näyttää korttiaan ja selittää, että hän oli maksanut molemmat matkat. Näytin passiani ja yritin selittää, että pystyn todistamaan henkilöllisyyteni. Olihan se aivan sama yhtiölle kenen kortilta matkani on maksettu. Konduktööri sanoi kylmästi, että säännöt ovat sääntöjä ja ettei minun tulisi ostaa internetistä lippua, jos en ymmärrä, millä ehdoilla lipun ostaminen toimii. Pääsin kuitenkin Müncheniin kyseisellä lipulla. Konduktööri käski minun mennä ostamaan uusi paluulippu Münchenistä, sillä vanhalla en saisi matkustaa takaisin Klagenfurtiin. Käytin meno-paluulippuun 80 euroa joten matkan lisäkustannukset tuntuivat hyvin kohtuuttomilta. Yritimme mennä vielä muuttamaan lipun henkilöllisyysnumeroa toiseksi mutta asemalla sanottiin, ettei kyseiseen lippuun saanut tehdä muutoksia ja suurinpiirtein samat laulut siitä miten tyhmiä asiakkaita olimme, kun emme osanneet lukea ohjeita internetistä. Tuona hetkenä paljon kirottu VR tuntui lämpöisen inhimilliseltä ja kotoisalta. Päätin unohtaa koko touhun ja mennä seuraavana päivänä kyselemään uuden lipun hintaa. Halusin keskittyä festeihin ja yritin unohtaa saksalaisen byrokratian rattaat. Ja helpostihan se kävi.

Sää Münchenissä oli ihanan lämmin. Juna-asemalla kuljeskeli naisia ja miehiä Trachtenit (Tracht = kansallispuku) päällä. Oli huikeaa tulla metrosta ylös suoraan juhlahumuun ja pimeässä loistavat kojut, juhlateltat ja huvipuistolaitteet olivat mahtava näky. Olin kuvitellut, että Oktoberfesteillä olisi vain telttoja toistensa vieressä, joten värivalojen loiste ja erityisesti telttojen koristeellisuus oli miellyttävä yllätys. Olutta sai litra per tuoppi. En erityisemmin ole oluen ystävä mutta olihan tuota maistettava. Jaoimme tuoppia sitten ystävien kesken.

Kävimme myös katsastamassa satavuotisen perinteen Teufelsradin (engl. Devilswheel) joka oli viihdyttänyt Itävaltalaisia festaajia jo 100 vuoden ajan. Sirkusareenaa muistuttavan ympyrään kutsuttiin ihmisiä (esim. kaikki nahkahousuiset/ nahkahousuttomat miehet keskelle) ja sitten katsottiin kuka pysyy kauimmin pyörivän lattian keskellä.

Alla videokuvaa.

Perjantaina menimme vielä päiväksi Festeille ja aurinko paistoi ja laulut soivat jo puolilta päivin täydellä teholla. Päätimme mennä vielä kysymään, paljonko junalipun hinta maksaisi jos sellaisen ostaisi uudestaan ja saisinko pitää jo kertaalleen lunastamani paikan. Tällä kertaa kyselimme lippua saksalaisille tarkoitetusta jonosta. Kiltti, nuori virkailija mies sanoi että valitettavasti samoilla tiedoilla ei saisi uutta lippua mutta hän kehotti matkustamaan samaisella lipulla. Se, joutuisinko ostamaan junasta uuden lipun riippui kuulemma paljolti siitä kuinka symppis konduktööri kulloinkin sattuu vastaan. Jätin siis lippudilemmani ns. korkeimman käsiin ja jatkoimme onnellisesti perjantai illan viettoihin Regensburgiin.

Regensburgissa kävimme katsomassa Tonavaa, Goottikirkkoa, söimme Biergartenissa hapankaalia ja bratwurstia sekä katsastimme paikalliset ysäribileet. Parhautta!

Lauantain junamatka takaisin "kotiin" Klagenfurtiin oli, alkustressistä huolimatta, täysin vailla lippuongelmia taikka muutakaan stressiä. Saimme istua n.6 tuntia junassa täysin rauhassa katsellen vuoria ja ihaillen sateen jälkeen vaalentuneita huippuja. Näkymät saivat jälleen suomityttöjen päät pyörälle. Mietimme tottuukohan tällaisiin näkymiin koskaan. Kuvat eivät tee vuorille oikeutta, joten suosittelenkin kaikkia matkustamaan Itävallassa junalla. Sehr schön!

Koulu-ja asuntolaelämä aluillaan

Nyt on alkanut ns. oikea elämä täällä Klafussa. Koulu alkoi viimeviikolla. Kuvassa ensimmäinen lounaani koulun vieressä sijaitsevassa Schnitzelweltissä. Ei ehkä voi ottaa tällasen vetämistä tavaksi.

Ensimmäisen viikon asioiden hoitoon kuuluivat myös Itävaltalaisen prepaidin hankkiminen, pankkitilin avaus ja pyörän vuokraaminen. Oli pieni shokki huomata että Visaa ei voi pitää täällä itsestäänselvyytenä vaan Maestro kortittomalle ainoa vaihtoehto on usein käteinen. Pyörän sai vuokrattua vaivattomasti koulumme lähellä sijaitsevasta pyöräkaupasta. Käytetystä pyörästä maksettiin ensin ostohinta josta pyörän palauttaessa saa puolet takaisin. Omasta mielestäni aika toimiva systeemi.

Hurraa! Olen muuttanut kolmannen ja viimeisen kerran Klagenfurtissa. Lopullisena sijaintina Nautilusweg 11/Universitätsstr. huone 221. Keskiviikkona 15.9. raahasin kamppeeni tuosta reilun kilometrin päässä sijaitsevasta WGstä tällä kertaa ystävän avustuksella bussilla. Päivä oli helteinen joten apua todella tarvittiin.

Ensikohtaamiseni huoneen kanssa oli innostuksen ja hermostuksen sekainen. Japanilainen(!) kämppikseni oli heitellyt tavaransa ympäri huonetta ja ihmettelinkin että miten saisimme huoneen järjestettyä niin että tilat olisivat molemmille mieluiset. Kuitenkin pian tapaamisemme jälkeen huomasin että yhteiselomme tulisi varmasti olemaan vaivatonta. Hyvä tuuri seurasi minua jälleen kivan kämppiksen muodossa :). Asuntola on erittäin hyvätasoinen (hotelli), mutta huoneesta puuttuivat lakanat, peitot ja tyynyt, keittiöstä astiat ja täytyipä minun ostaa myös huonevalo, huonekasvi ja pyykkikorikin.

Tulin valitettavasti hyvin flunssaiseksi, joten keskiviikon jälkeen en päässyt enää kiinni kouluelämään. Perjantaiksi suunniteltu Wörtherseen reissukin peruuntui koska satoi kaatamalla koko päivän. Onneksi koulussa olo onkin tähän asti koostunut enimmäkseen liian helpoista englannin tunneista ja byrokratian rattaissa pyörimisestä. Aionkin tällä viikolla kysellä josko voisin luistaa englannin kurssilta, sillä adjektiivipelien ja nimenmuistamis-leikkien jankkaaminen englanniksi tuntuu aika turhauttavalta yliopisto-opiskeluun verrattuna. Aion ehdotttaa että voisin auttaa joissakin kv-toimiston kääntötehtävissä ja saada 2 opintopistettä järkevämmin. Tällä viikolla alkaa vihdoinkin se saksa, jota toivon pääseväni opiskelemaan intensiivisesti keskiviikosta alkaen.

Muuten aikani onkin mennyt asuntolan ihmisiin tutustuessa. Torstaina lähdetään Oktoberfesteille, joten siitä reissusta lisää tuonnempana. Bis bald!

Eka viikonloppu takana

Hiphei täällä ollaan!

Sijaintina siis Klagenfurt, Itävallan eteläosassa sijaitseva n. 95000 asukkaan kaupunki. Tällä hetkellä elän kolmannen täällä viettämäni päivän iltaa ja olotila on onneksi rauhoittunut alkujännityksestä jo huomattavasti. Koetan siis kirjoitella vähän tähän astisista kokemuksistani.

Ensimmäisenä päivänä paikallinen vaihtokoordinaattori tuli henkilökohtaisesti hakemaan meidät lentokentältä ja vei meidät majoituskohteisiimme. Luksusta! Minä suuntasin varaamaani hostelliin tarkoituksenani majoittua siellä ensimmäiset viisi päivää. Asuntolan ovet aukeavat vasta ensi keskiviikkona (15.9.)

Perjantain aikana tutustuin lähinnä keskustaan eivätkä väsyneet silmäni, kahden tunnin lentoa edeltävän yön unien vuoksi, olisi paljon enempää kestäneetkään. Loppu ilta menikin hieman jännittävissä tunnelmissa kärvistellen. Puolivuotinen tunti jotenkin vähän pitkältä ajalta.

Lauantaina olimme sopineet kahden muun suomalaistytön kanssa lähtevämme katsastamaan paikallisesta Ikeasta halpoja hyötytarvikkeita. Keskustasta kun ei tuntunut löytyvän muita kuin 50 euron satiinilakanoita ja kalliita sisustus tuotteita. Yksi kiva kesämekko ja pari teepaitaa kuitenkin löytyi :). Matkalla kuulin myös mahdollisuudesta asua muutama päivä ilmaiseksi erään saksalaistytön tyhjässä huoneessa. Tyttö itse oli lähdössä kotiinsa lomailemaan ennen opiskelujen alkua. Tartuin heti tilaisuuteen, sillä hostelli asuminen ja muiden ihmisten varominen hirveän tavaramääräni kanssa oli yllättävän stressaavaa. Lisäksi saisin säästettyä kolmen päivän hostelli maksut. Illalla nautimme salaatista ja juustoista sekä fiilistelimme ja spekuloimme tulevaa vaihtoaikaa.

Tänään muutin siis muutamaksi päiväksi tänne WGhen (wohgemeinschaft aka. kimppakämppä). Matkaa hostellilta tänne kämpille on noin kilometri mutta se tuotti yllättävää tuskaa tällä tavaramäärällä. Mukana on siis matkalaukku täynnä vaatteita, lautailutarvikkeet, talvitakit, pussi jossa on liinavaatteita ja pyyhkeitä, reppu jossa on läppäri sekä koulutarvikkeita ja käsilaukku jonka sisällä mm toinen laukku, saniteetti kamaa jnejnejne.

Selvitimme myös Pädagogische Hochschulen tarkan sijainnin ja kävimme katselemassa sitä ulkoapäin. Paikansimme myös kauniin sinisen Wörthersee-järven ja lounastimme sen vieressä sijaitsevassa Italialaisessa ravintolassa. Toivottavasti ilmat pysyvät vielä hetken lämpiminä jotta saisimme viettää ainakin yhden rantapäivän Strandbadissa.