Uusi lukukausi, uudet haasteet, uudet ihmiset

Elämme jännittäviä aikoja. Huomenna alkavat ensimmäiset kurssini toisena lukukautena. Ilokseni voin ilmoittaa, että niin ilmoittautuminen, kuin tieto kurssien ajankohdasta ovat tapahtuneet hyvissä ajoin. Kerrankin tuntuu että olen päässyt kunnolla valmistautumaan tulevaan. Ilmoittautuminen ei toki vieläkään ollut kovin helppoa tai selkeää, sillä meille annetut kurssikoodit eivät pitäneet paikkaansa eivätkä kaikkien kurssien nimet olleet sitä mitä niiden piti olla. Meitä ohjannut kansainvälisten asioiden toimiston assistentti ei ollut perillä asiasta joten auttelin vanhana konkarina uusia vaihtareita ja selostin hieman mikä kurssi tarkoitti mitäkin. Oli mukavaa että saattoi olla avuksi. Olisi ollut hyödyllistä jos meillä syyslukukauden alussa olisi ollut esimerkiksi tutoreita auttamassa kaikissa käytännön asioissa. ESN:tutortoiminta alkoi vasta kevätlukukaudella Alpen Adrian yliopistossa, mutta meidän korkeakoulussamme moista toimintaa ei oli kuulunut vieläkään.

Suomalaisista opiskelijoista meitä on enää 2 jäljellä. Vaikka olenkin jättänyt jäähyväiset parhaille ystävilleni täällä, pidän tätä uutta alkua enemmänkin mahdollisuutena kuin menetyksenä. Uusi väki on mukavaa, ja tuntuu että koko käytävämme väestörakenne on muuttunut rajusti. Nyt asuntolassamme on paljon Kroatialaisia ja Ranskalaisia vanhojen konkarien lisäksi. Muutos tuntui aluksi oudolta mutta on toki virkistävää nähdä uusia kasvoja.

Muutama kuva Espanjalaisesta jäähyväisillallisesta.

Jäähyväistekstien kirjoittelua Turkulaisen ystäväni paitaan :)

Ilmottauduin kevään kunniaksi muutamalle Alpen Adrian yliopiston liikunnankurssille, jotka ovat opiskelijahintaisia myös meille Pädakin opiskelijoille. Pohdin myös josko maksaisin 50 euron lukukauden kattavan kuntosalimaksun. Kesäkunto tavoitteeksi täälläkin.

Odotan kovasti sitä että kevät pääsisi oikeasti alkuun. Lunta täällä ei enää ole juuri nimeksikään, mutta lämpötilat vaihtelevat alkuhelmikuun +12:sta muutamaan pakkasasteeseen. Kävin "hiihtolomalla" Suomessa 11.- 19.2. ja oli aika shokki tajuta että maidemme välillä oli n.3o asteen lämpötila ero. Suomen paukkupakkaset olivat pahimmillaan 28-30 astetta. Olen käveleskellyt paljon Wörtherseen rannalla ja odotan innolla toukokuun lämpöä jolloin ehkä päästään jo uimaankin.

Helmikuuko jo?

Joulun aika kiirehti ohitseni, ja jostain kumman syystä myös tammikuu. Pahoittelen kyseistä laiminlyöntiä. Yritän olla ahkerampi ensi lukukaudella, sillä ilokseni(iloksenne?) voin kuitenkin luvata että jatkoa tulee seuraamaan. Olen siis päättänyt jäädä Itävaltaan vielä kevätlukukaudeksi.

Päätökseeni jäädä vaikuttivat ensisijaisesti seuraavat seikat:

1. En varmaankaan saa Jyväskylän kevätlukukaudesta jäljellejäävien kahden kuukauden aikana tehtyä paljoakaan opiskelujeni eteen Suomessa. Eli saan siis kerättyä enemmän opintopisteitä täältä.

2. Minulla ei tule olemaan vastaava mahdollisuutta enää toista kertaa elämässäni.

3. Itävallan kevät houkuttelee ja haluan vielä päästä uimaan Wörtherseessä. :b

Kertoilenpa nyt jotakin tähdellisiä asioita Joulu-Tammikuusta.

Joulunajan pamahtaessa yllättäen päälle, hiljainen Klagenfurt hiljeni entisestään useiden vaihto-opiskelijoiden lähtiessä koteihinsa joulunviettoon. Itse jäin kuitenkin nauttimaan Itävallan joulutunnelmasta. Olin onnekas saadessani veljeni, siskoni ja hyvän ystäväni jouluvieraikseni. Vietimmekin ensin n. viikon Klagenfurtissa sisarusteni kanssa, jonka jälkeen saimme täydennystä joukkoomme ja lähdimme 4 hengen voimin Lubljana -Salzburg tourneelle. 24-28.12.

Alla muutama kuva sateisesta Lubljanasta ja talvisesta Salzburgista

Lubljanan keskustan Joulukuusi

Täytyi pysähtyä eurokaupassa ostamassa sateenvarjot

Salburgin linnoitus Mirabelgartenista kuvattuna

Jäähyväiset ystävälle ja sisaruksille olivat hieman haikeat. Joulun aikana koti-ikävä oli kovin. Uudenvuoden vietin suomalaisporukalla Klagenfurtissa. Puolen yön aikaa väki kerääntyi keskustaan katsomaan ilotulituksia Wiener waltzin ja muun klassisen musiikin soidessa taustalla.

Kävin vihdoin myös laskemassa. Ensin Bad Kleinkirchheimissa hieman ennen uuttavuotta..

..ja myöhemmin Nassfeldissa Tammikuun alkupuolella.

Pilvien hälvetessä huipulta, näki jo vähän laskeakin ja saattoi pysähtyä ihailemaan maisemia.

Molemmille reissuilla käytimme Klagenfurtia tukikohtana ja teimme päivän matkoja ympärillä oleviin laskettelu keskuksiin. Vaihtelevan sään vuoksi teimme myös yhden "turhan" reissun läheiselle Petzen-laskettelukeskukselle, jonka hissit olivat kiinni huipulla käyvän myrskyn vuoksi. Paikallinen sää tuntuu olevan yllättävän vaihtelevaa päivälämpötilat saattavat olla hyvinkin plussan puolella kun illalla taas pakastuu. Laskettelu tällaisessa ilmastossa on mukavaa siksi etteivät sormet tunnu kaiken aikaa tipahtelevan pakkasen vuoksi irti. Lumi on tosin paljon raskaampaa kuin pakkasen pieksemillä tuntureilla.

Joululoma päättyi täällä 10.1. ja ruotuun palattiin enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Elämme yhä talvilukukautta ja Sommersemester alkaakin helmikuun kolmannella viikolla. Yritän kovasti saada kouluhommat purkkiin ensiviikolla, jottei jäisi kovasti hommia lukukausitauolle. Suuresta osasta meille tarjottuja kursseja saa vain yhden opintopisteen, minkä vuoksi olenkin joutunut keräämään niitä aimo määrän. Tuntuu välillä jopa mahdottomalta pysyä aikataulun tasalla, varsinkin, kun PH-online (eli kurssitarjottimemme netissä) ei ole koskaan täydellisen päivittynyt. Ikävöin välillä oman järjestelmämme selkeyttä ja toimivuutta. Opinnoista mielekkäimpiä ovat olleet draaman käyttö englannin opetuksessa, It-kurssi kaikessa lyhykäisyydessäänkin, sekä harjoittelujaksot Volkschulessa Viktringissä. Itse PH:ssa käytävä harjoittelujakso tuntuu olevan hieman huonosti organisoitu, sillä tuntuu siltä, etteivät opettajat ole aivan täysin selvillä siitä mitä harjottelijoilta tulisi vaatia.