Oktoberfest - mahtavuutta

Näitä festejä varten valmisteltiin ja jännitettiin jo kauan ennen varsinaista lähtöpäivää. Lähdin siis kahden muun suomalaistytön kanssa Müncheniin katsastamaan Oktoberfestien 200-vuotis-synttäreitä torstaista lauantaihin 23.-25.9. Perjantai-iltapäivällä matkasimme myös katsastamaan Regensburgin jossa toinen tytöistä oli ollut vaihdossa.

Kun lähtöpäätös oli tehty, syntyi myös ajatus perinteikkäitten Dirndl-mekkojen ostosta. Tilasimme kyseiset koltut internetistä ja odotimme jännityksellä ehtisivätkö tilaukset perille ajoissa ja olisivatko asut sopivia. Matkaliput Müncheniin tilattiin kätevästi internetistä. Ihmettelimme hieman, että maksuvälineenä käytettävää luottokorttia tuli käyttää myös henkilöllisyystodistuksena junassa. Ajattelimme kuitenkin että voisimme maksaa yhdellä kortilla kaksi matkaa ja käytimmekin siis samaista korttia molempien lippujen henkkarikorttina. Olisimmehan junassa kuitenkin yhdessä.

Valitettavasti matkan alku ei mennytkään aivan niin kuin elokuvissa. Molemmat matkaan lähtevät ystäväni saivat mekkonsa ajoissa. Omani jäi jonnekin postin uumeniin. Jännittää yhä tuleeko se postissa viiveellä koskaan ja miten vaikeaa kyseisestä koltusta on saada rahat takaisin. Selvisin pettymyksestä ostamalla C&A liikkeestä sen ainoan istuvan mekon.

Toinen ja hieman vaivalloisempi vastoinkäyminen tapahtui junalla matkalla Müncheniin. Aluksi kaikki tuntui sujuvan täydellisesti. Itävaltalainen konduktööri leimasi liput niitä enempiä tarkastelematta. Alla kuvia matkalla näkemistämme vuorista. Wunderschön!

Olimme siis päässeet vaivattomasti suorittamaan noin 3/4 matkasta, kun pääsimme Saksan puolelle ja saksalainen konduktööri tarkasti lippumme. Hän pyysi nähdä myös luottokortit henkilöllisyyden todistamiseksi. Kortittomuuteni tuotti suurta närkästystä. Ystäväni yritti näyttää korttiaan ja selittää, että hän oli maksanut molemmat matkat. Näytin passiani ja yritin selittää, että pystyn todistamaan henkilöllisyyteni. Olihan se aivan sama yhtiölle kenen kortilta matkani on maksettu. Konduktööri sanoi kylmästi, että säännöt ovat sääntöjä ja ettei minun tulisi ostaa internetistä lippua, jos en ymmärrä, millä ehdoilla lipun ostaminen toimii. Pääsin kuitenkin Müncheniin kyseisellä lipulla. Konduktööri käski minun mennä ostamaan uusi paluulippu Münchenistä, sillä vanhalla en saisi matkustaa takaisin Klagenfurtiin. Käytin meno-paluulippuun 80 euroa joten matkan lisäkustannukset tuntuivat hyvin kohtuuttomilta. Yritimme mennä vielä muuttamaan lipun henkilöllisyysnumeroa toiseksi mutta asemalla sanottiin, ettei kyseiseen lippuun saanut tehdä muutoksia ja suurinpiirtein samat laulut siitä miten tyhmiä asiakkaita olimme, kun emme osanneet lukea ohjeita internetistä. Tuona hetkenä paljon kirottu VR tuntui lämpöisen inhimilliseltä ja kotoisalta. Päätin unohtaa koko touhun ja mennä seuraavana päivänä kyselemään uuden lipun hintaa. Halusin keskittyä festeihin ja yritin unohtaa saksalaisen byrokratian rattaat. Ja helpostihan se kävi.

Sää Münchenissä oli ihanan lämmin. Juna-asemalla kuljeskeli naisia ja miehiä Trachtenit (Tracht = kansallispuku) päällä. Oli huikeaa tulla metrosta ylös suoraan juhlahumuun ja pimeässä loistavat kojut, juhlateltat ja huvipuistolaitteet olivat mahtava näky. Olin kuvitellut, että Oktoberfesteillä olisi vain telttoja toistensa vieressä, joten värivalojen loiste ja erityisesti telttojen koristeellisuus oli miellyttävä yllätys. Olutta sai litra per tuoppi. En erityisemmin ole oluen ystävä mutta olihan tuota maistettava. Jaoimme tuoppia sitten ystävien kesken.

Kävimme myös katsastamassa satavuotisen perinteen Teufelsradin (engl. Devilswheel) joka oli viihdyttänyt Itävaltalaisia festaajia jo 100 vuoden ajan. Sirkusareenaa muistuttavan ympyrään kutsuttiin ihmisiä (esim. kaikki nahkahousuiset/ nahkahousuttomat miehet keskelle) ja sitten katsottiin kuka pysyy kauimmin pyörivän lattian keskellä.

Alla videokuvaa.

Perjantaina menimme vielä päiväksi Festeille ja aurinko paistoi ja laulut soivat jo puolilta päivin täydellä teholla. Päätimme mennä vielä kysymään, paljonko junalipun hinta maksaisi jos sellaisen ostaisi uudestaan ja saisinko pitää jo kertaalleen lunastamani paikan. Tällä kertaa kyselimme lippua saksalaisille tarkoitetusta jonosta. Kiltti, nuori virkailija mies sanoi että valitettavasti samoilla tiedoilla ei saisi uutta lippua mutta hän kehotti matkustamaan samaisella lipulla. Se, joutuisinko ostamaan junasta uuden lipun riippui kuulemma paljolti siitä kuinka symppis konduktööri kulloinkin sattuu vastaan. Jätin siis lippudilemmani ns. korkeimman käsiin ja jatkoimme onnellisesti perjantai illan viettoihin Regensburgiin.

Regensburgissa kävimme katsomassa Tonavaa, Goottikirkkoa, söimme Biergartenissa hapankaalia ja bratwurstia sekä katsastimme paikalliset ysäribileet. Parhautta!

Lauantain junamatka takaisin "kotiin" Klagenfurtiin oli, alkustressistä huolimatta, täysin vailla lippuongelmia taikka muutakaan stressiä. Saimme istua n.6 tuntia junassa täysin rauhassa katsellen vuoria ja ihaillen sateen jälkeen vaalentuneita huippuja. Näkymät saivat jälleen suomityttöjen päät pyörälle. Mietimme tottuukohan tällaisiin näkymiin koskaan. Kuvat eivät tee vuorille oikeutta, joten suosittelenkin kaikkia matkustamaan Itävallassa junalla. Sehr schön!

Koulu-ja asuntolaelämä aluillaan

Nyt on alkanut ns. oikea elämä täällä Klafussa. Koulu alkoi viimeviikolla. Kuvassa ensimmäinen lounaani koulun vieressä sijaitsevassa Schnitzelweltissä. Ei ehkä voi ottaa tällasen vetämistä tavaksi.

Ensimmäisen viikon asioiden hoitoon kuuluivat myös Itävaltalaisen prepaidin hankkiminen, pankkitilin avaus ja pyörän vuokraaminen. Oli pieni shokki huomata että Visaa ei voi pitää täällä itsestäänselvyytenä vaan Maestro kortittomalle ainoa vaihtoehto on usein käteinen. Pyörän sai vuokrattua vaivattomasti koulumme lähellä sijaitsevasta pyöräkaupasta. Käytetystä pyörästä maksettiin ensin ostohinta josta pyörän palauttaessa saa puolet takaisin. Omasta mielestäni aika toimiva systeemi.

Hurraa! Olen muuttanut kolmannen ja viimeisen kerran Klagenfurtissa. Lopullisena sijaintina Nautilusweg 11/Universitätsstr. huone 221. Keskiviikkona 15.9. raahasin kamppeeni tuosta reilun kilometrin päässä sijaitsevasta WGstä tällä kertaa ystävän avustuksella bussilla. Päivä oli helteinen joten apua todella tarvittiin.

Ensikohtaamiseni huoneen kanssa oli innostuksen ja hermostuksen sekainen. Japanilainen(!) kämppikseni oli heitellyt tavaransa ympäri huonetta ja ihmettelinkin että miten saisimme huoneen järjestettyä niin että tilat olisivat molemmille mieluiset. Kuitenkin pian tapaamisemme jälkeen huomasin että yhteiselomme tulisi varmasti olemaan vaivatonta. Hyvä tuuri seurasi minua jälleen kivan kämppiksen muodossa :). Asuntola on erittäin hyvätasoinen (hotelli), mutta huoneesta puuttuivat lakanat, peitot ja tyynyt, keittiöstä astiat ja täytyipä minun ostaa myös huonevalo, huonekasvi ja pyykkikorikin.

Tulin valitettavasti hyvin flunssaiseksi, joten keskiviikon jälkeen en päässyt enää kiinni kouluelämään. Perjantaiksi suunniteltu Wörtherseen reissukin peruuntui koska satoi kaatamalla koko päivän. Onneksi koulussa olo onkin tähän asti koostunut enimmäkseen liian helpoista englannin tunneista ja byrokratian rattaissa pyörimisestä. Aionkin tällä viikolla kysellä josko voisin luistaa englannin kurssilta, sillä adjektiivipelien ja nimenmuistamis-leikkien jankkaaminen englanniksi tuntuu aika turhauttavalta yliopisto-opiskeluun verrattuna. Aion ehdotttaa että voisin auttaa joissakin kv-toimiston kääntötehtävissä ja saada 2 opintopistettä järkevämmin. Tällä viikolla alkaa vihdoinkin se saksa, jota toivon pääseväni opiskelemaan intensiivisesti keskiviikosta alkaen.

Muuten aikani onkin mennyt asuntolan ihmisiin tutustuessa. Torstaina lähdetään Oktoberfesteille, joten siitä reissusta lisää tuonnempana. Bis bald!

Eka viikonloppu takana

Hiphei täällä ollaan!

Sijaintina siis Klagenfurt, Itävallan eteläosassa sijaitseva n. 95000 asukkaan kaupunki. Tällä hetkellä elän kolmannen täällä viettämäni päivän iltaa ja olotila on onneksi rauhoittunut alkujännityksestä jo huomattavasti. Koetan siis kirjoitella vähän tähän astisista kokemuksistani.

Ensimmäisenä päivänä paikallinen vaihtokoordinaattori tuli henkilökohtaisesti hakemaan meidät lentokentältä ja vei meidät majoituskohteisiimme. Luksusta! Minä suuntasin varaamaani hostelliin tarkoituksenani majoittua siellä ensimmäiset viisi päivää. Asuntolan ovet aukeavat vasta ensi keskiviikkona (15.9.)

Perjantain aikana tutustuin lähinnä keskustaan eivätkä väsyneet silmäni, kahden tunnin lentoa edeltävän yön unien vuoksi, olisi paljon enempää kestäneetkään. Loppu ilta menikin hieman jännittävissä tunnelmissa kärvistellen. Puolivuotinen tunti jotenkin vähän pitkältä ajalta.

Lauantaina olimme sopineet kahden muun suomalaistytön kanssa lähtevämme katsastamaan paikallisesta Ikeasta halpoja hyötytarvikkeita. Keskustasta kun ei tuntunut löytyvän muita kuin 50 euron satiinilakanoita ja kalliita sisustus tuotteita. Yksi kiva kesämekko ja pari teepaitaa kuitenkin löytyi :). Matkalla kuulin myös mahdollisuudesta asua muutama päivä ilmaiseksi erään saksalaistytön tyhjässä huoneessa. Tyttö itse oli lähdössä kotiinsa lomailemaan ennen opiskelujen alkua. Tartuin heti tilaisuuteen, sillä hostelli asuminen ja muiden ihmisten varominen hirveän tavaramääräni kanssa oli yllättävän stressaavaa. Lisäksi saisin säästettyä kolmen päivän hostelli maksut. Illalla nautimme salaatista ja juustoista sekä fiilistelimme ja spekuloimme tulevaa vaihtoaikaa.

Tänään muutin siis muutamaksi päiväksi tänne WGhen (wohgemeinschaft aka. kimppakämppä). Matkaa hostellilta tänne kämpille on noin kilometri mutta se tuotti yllättävää tuskaa tällä tavaramäärällä. Mukana on siis matkalaukku täynnä vaatteita, lautailutarvikkeet, talvitakit, pussi jossa on liinavaatteita ja pyyhkeitä, reppu jossa on läppäri sekä koulutarvikkeita ja käsilaukku jonka sisällä mm toinen laukku, saniteetti kamaa jnejnejne.

Selvitimme myös Pädagogische Hochschulen tarkan sijainnin ja kävimme katselemassa sitä ulkoapäin. Paikansimme myös kauniin sinisen Wörthersee-järven ja lounastimme sen vieressä sijaitsevassa Italialaisessa ravintolassa. Toivottavasti ilmat pysyvät vielä hetken lämpiminä jotta saisimme viettää ainakin yhden rantapäivän Strandbadissa.